Kautta Vanhan Testamentin esiintyy eräs huikea hepreankielinen sana, echad. Se tarkoittaa useammasta eri osasesta koostuvaa yhtä, yhteyttä. Sanaan kiteytyy valtava sanoma, joka puhuu volyymilla. Kun Jeesus puhuu Uudessa Testamentissa yhtenä olemisesta, Hän puhuu tästä yhtenäisyydestä. Kun Apostolien teoissa puhutaan alkuseurakunnan yhtenä olemisesta, siellä tarkoitetaan samaa.
Jeesus rukoilee Isää Johanneksen evankeliumissa rukouksella, jota kutsutaan myös ylimmäispapilliseksi rukoukseksi. Kun luemme rukouksen echad-sanan kanssa, rukouksen merkitys avautuu entistä kirkkaammin:
”… että he kaikki olisivat yhtä (echad), niinkuin sinä, Isä, olet minussa (echad) ja minä sinussa (echad), että hekin meissä olisivat (echad) , niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt. Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä (echad) , niinkuin me olemme yhtä (echad) – minä heissä (echad), ja sinä minussa (echad) – että he olisivat täydellisesti yhtä (echad), niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niin kuin sinä olet minua rakastanut. (Joh. 17:21-23)
Tänään on vaikea uskoa samanlaisen ykseyden käyvän toteen. Kirkkosuuntia ja oppeja piisaa. Echad, ykseys, puuttuu.
Tätäkin taustaa vasten voi miettiä, miksi herätykset ovat aina laantuneet. Edistysaskelia on tapahtunut, mutta herätykset ovat syntyessään saaneet aikaan uuden uskon, tai opin, suunnan. Luterilais-, helluntai-, baptisti-, adventisti-, kalvinisti-, metodisti- jne.
On ”me” ja ”ne”.
Jumalalla on kaikki tietysti käsissään. Hänen ovat herätysten alut ja loput. Mutta kaikki näyttäisi viittaavan siihen että aidosta yhteydestä ponnistava herätys on viimeinen ja lopullinen herätys. Se vaatii rehellistä itsetutkiskelua ja parannuksen tekoa. Parannuksen tekoa ”meidän”, ”heidän”, ”kaikkien”, keskuudessa.
Alkuseurakunnan aikana leimahtanut valtava herätys, vaikka olikin lyhytaikainen, rakensi uudelleen koko maapallon arvomaailman. Vihollinen pystyi tuoda sekaan hajaannuttavia oppeja ja eripuraa, mutta Jumalan voiman voittokulkua se ei pystynyt estämään. Nyt lähestymme aikoja, jolloin Herran seurakunta, Messiaan morsian, asetetaan ennalleen.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se tapahtuisi aiemmin koetulla tavalla. Herra luo aina uutta. Hän on Luoja-Jumala.
Paavali kehottaa meitä kärsimään toisiamme rakkaudessa. Tarpeen niin vaatiessa niin on tehtäväkin, kaikessa nöyrinä, lempeinä ja pitkämielisinä (Kirje efesolaisille 4:2).
Alkuseurakunta eli hetken aikaa täydellisessä harmoniassa. Seurakunnan laajetessa Jerusalemin ja Israelin ulkopuolelle pääsivät myös synkretismi ja muut epäpuhtaat opit, sekä tiettyjä saarnamiehiä suosiva mentaliteetti pureutumaan seurakuntaan. Tämä on tuttua myös meidän aikanamme.
”Kehoitan teitä, veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä, että te kaikki olisitte yksimielisiä (echad) puheissanne ja ettei teidän keskuudessanne olisi hajaannusta vaan että olisitte täysin yhtä (echad) ja teillä olisi sama mieli (echad) ja sama ajatus (echad) … olen näet saanut kuulla teistä veljeni, että teillä on keskenänne riitoja. Tarkoitan sitä, että joku teistä sanoo: ”Minä olen Paavalin puolella”, toinen taas: ”Minä Apolloksen”, ”Minä Keefaksen”, ”Minä Kristuksen”.
Onko Kristus jaettu? Ei kai Paavali ole ristiinnaulittu teidän tähtenne? Vai Paavalinko nimeen teidät kastettiin?” (Paavalin 1. kirje Korinttilaisille, 1:10-13)
Niinpä. Kukaan meistä ei ole täydellinen. Eivät edes sanan opettajat, evankelistat ja profeetat. Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.
Ei ole aitoa yhtenäisyyttä ja rakkautta ilman hapatuksen poistamista. Hapatus estää herätyksen synnyn. Kun laitamme lamppumme kuntoon, herätys vuotaa myös maailmaan, seurakunnan ulkopuolelle.
Potkaistaan ovet auki maailmaan. Näytetään kaikille mistä on kyse.
”Pyrkikää rauhan yhdyssiteen avulla säilyttämään Hengen ykseys (echad) : yksi ruumis (echad) ja yksi Henki (echad), niin kuin teidät on kutsuttukin yhteen ja samaan toivoon (echad), jonka te kutsumuksessanne saitte, yksi Herra (echad), yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala (echad) ja kaikkien Isä (echad), joka on yli kaikkien, kaikkien kautta ja kaikissa (echad).” (Kirje efesolaisille 4: 3-6)
”Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. / Shema Israel! Adonai Eloheinu Adonai echad. (5. Mooseksen kirja 6: 4)
Markus Nurmesniemi, Muurinaukossa-rukousarmeija