Hengellisen sodankäynnin periaatteita historian näkökulmasta tarkasteltuna

Kuva: Jumalanpalvelus Kollaalla talvisodan aikana. SA-kuva.

 

Suomen armeijan käytössä oli talvisodassa 1939-40 ja jatkosodassa 1941-44 joitakin rakenteellisia ja taktisia asioita, joita voi soveltaa hengelliseen sodankäyntiin.

Sotia johti taivaallinen ylipäällikkö, Herra Sebaot, jonka eteen Suomen armeija ja yksilösotilaat tulivat tukea ja ohjeita hakemaan rintamalla. Hänen voittosaatossaan kuljemme tänäänkin.

Alla olevia asioita on noussut allekirjoittaneen sydämelle Muurinaukossa-työssä sekä sen yhteydessä käytyjen palaverien rukoushetkissä. Esille nousseet asiat ja toimintatavat ovat sovellettavissa hengelliseen sodankäyntiin.  Ne ovat periaatteita, joita sotaa käyvän armeijan toimintatavoista löytyy enemmänkin.

Olemme kokeneet, että Herra avaa niiden käyttömahdollisuuksia omalla ajallaan ja suunnitelmansa mukaisesti niille, joiden henki kokee näihin asioihin tarttua. JHVH antakoon ymmärryksen ja johdatuksen näihin tutustuessasi.

Muistakaamme myös, että taistelumme ei ole suunnattu ”verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa” (Ef. 6:13).

Suomen armeija sai muodostettua talvisotaan 12. divisioonaa. Sama tilanne on myös Muurinaukossa-rukousarmeijalla: maa on jaettu 12 rukousmaakuntaan, joilla on kiertävät ”palvelusvuorot” 12 viikon sykleissä.

Sekä talvi- että jatkosodassa armeijalla oli käytössään kaukopartiojoukot eli sissit, joiden toimintaa kehitettiin ja terästettiin etenkin jatkosotaan mentäessä ja sen aikana. Joukot toimivat Päämajan alaisuudessa ja ne tekivät tärkeitä tiedustelu-, sieppaus-, ja tuhoamisretkiä kaukana vihollislinjojen takana.  Kaukopartioretkillä oltiin palveluksessa 24/7 viikon putkeen, mutta retket saattoivat venyä jopa 3-4 viikon pituisiksi. Tämä kysyi kestävyyttä, taidollisuutta ja hermojen hallintaa. Muurinaukossa 24/7 -rukoustoiminta, sen täydessä kapasiteetissa nähtynä, on rinnastettavissa kaukopartiotoimintaan.

Nyt rakentuva Muurinaukossa-rukousarmeija on nähtävissä talvi- ja jatkosodassa suojeluskunnista koostuneen armeijan ytimen kaltaisena, dynamona jonka ympärille muu armeija rakentuu. Suojeluskunnat pitivät aktiivisesti rauhan aikana yllä sotilaskuntoisuutta sekä erä- ja johtamistaitoja. Suojeluskuntia oli aikanaan lähes jokaisella paikkakunnalla. Suojeluskuntalaisista tuli tiiviisti ja tehokkaasti yhteen toimivia sotilaita. Lisäksi talvisodan aikana joukko-osastot koostettiin aina saman kylän pojista, jolloin kaikki tunsivat toisensa: yhdessä harjoiteltiin,  marssittiin, leiriydyttiin, ja yhdessä sodittiin kodin puolesta. Tämä osaltaan synnytti tiivistä joukkohenkeä eli ”talvisodan henkeä” vihollista vastaan puolustautuessa, mutta sillä oli myös hintansa. Jos joukko-osastoon kohdistui suuria tappioita, merkitsi se väistämättä aina suurta menetystä yhdelle pitäjälle.

Muurinaukossa-rukousarmeija on tällä hetkellä kuin Suomen suojeluskunnat, joka hioo rukoustaan, mielen uudistumistaan ja armolahjojaan Herran sotilaina. Sen rukousvastuulla on myös armeijan kasvaminen ja rukoustaisteluun karaistuminen. Joukko-osastot eivät saa jäädä omiksi saarekkeiksi, paikkakunnan ”tuttujen poikien omaksi joukko-osastoksi”, vaan niiden on opittava viestimään ja pitämään yhteyttä muihin joukko-osastoihin.

Suomen tykistöllä oli jatkosodan viimeisen kesän 1944 ja etenkin Suomen kohtalon ratkaisseessa Tali-Ihantalan taisteluissa merkittävä, ellei ratkaiseva rooli. Tykistökenraali Vilho Nenonen oli ennen talvisotaa kehittänyt tulenjohtokortin, joka helpotti huomattavasti tulenjohtajan toimintaa.

Ideaa vietiin eteenpäin, ja jatkosodassa tuliasemille kehitettiin korjausmuunnin, joka mahdollisti suomalaisten menestyksen torjuntataisteluissa. Ainutlaatuinen innovaatio mahdollisti pientenkin resurssien tehokkaan käytön: tykistöpatterit jouduttiin sijoittamaan laajoille alueille ja hajanaisesti, jotta rintama saataisiin jotenkin katettua. Nenosen ja hänen alaistensa kehittelemien metodien ansiosta niiden toimintaa kyettiin kuitenkin koordinoimaan yhteisesti, ja niiden tulta pystyttiin ohjaamaan tarkasti, tehokkaasti ja joustavasti tarvittaessa yhteen kriittiseen kohtaan rintamalla.

Jokaiselle patterille oli omat tulisektorinsa, mutta ne kykenivät antamaan yhteistä tulitukea esimerkiksi kriittiseen läpimurtokohtaan toisaalla rintamalla.

Nenonen suunnitteli myös Helsingin ilmatorjunnan sulkuammunnat, ja osaltaan oli määräämässä helmikuussa -44 sytyttämään halkopinoja ja muita tulia Helsingin edustalle hämäämään neuvostopommittajia. Tehokkaan tulenohjauksen ja hämäystulien ansiosta Stalinin määräämä Helsingin tuhoamisoperaatio epäonnistui.

Nenosen ja rukousarmeijan roolit ovat tässä yhtymäkohtana hengellisen ja maallisen sodankäynnin periaatteita tarkasteltaessa. Vilho Nenosta pidetään Suomen tykistön merkittävimpänä kehittäjänä ja isänä. Muurinaukossa-rukousarmeija on lähtenyt Herran antamasta näystä toimimaan ja laajenemaan. Rukousaiheet: kansalliset, maakunnalliset, täsmä- ja esirukoukset, hätärukoukset, jne. vaihtuvat samalla lailla kuin tykistömaalit ja Nenosen mallin mukaiset kaliiberi, kohteet ja volyymi.

Tässä tiivistelmä muutamasta perusperiaatteesta, jotka soveltuvat sekä hengelliseen että maalliseen sodankäyntiin. Näitä periaatteita voidaan löytää lisää tutustumalla sotiemme historiaan rukouksessa ja hengessä kuunnellen.

Jumalan runsasta siunausta,

Markus Nurmesniemi