Jumala kutsui minut rakentamaan Muurinaukossa-rukousarmeijaa kolmisen vuotta sitten TV7:n järjestämien kansallisten paasto- ja rukouspäivien yhteydessä. Jumala sanoi: ”Tämä ei riitä!”, ja antoi ohjeet kuinka rakentaa rukouksin suojamuuri Suomen ympärille paastopäivien väliseksi ajaksi.
Kaksi vuotta myöhemmin Jumala sanoi taas: ”Tämä ei riitä!” Silloin Hän antoi kehotuksen tiivistää esirukoiljoiden yhteyttä maakunnissa ja aloittaa esirukoilijoista kertova ohjelma. Tiedän, että tulee vielä hetki, jolloin Jumala jälleen sanoo: ”Tämä ei riitä!”
Ahdistaa! Onko Jumala kohtuuton, kun mikään ei riitä Hänelle? Eikö Hän näe, kuinka rukoussoturit entistä ahkerammin vartioivat omilla vuoroillaan? Eikö Hän huomaa niitä monia uusia esirukoilijoita, jotka ovat kuulleet kutsun ja liittyneet rukousarmeijaan? Pitäisikö jo luovuttaa, kun tavoitteet tuntuvat mahdottomilta?
Vai…innostaako sittenkin? Koko toimeksianto on niin kohtuuton, että se on vapauttavaa! En pysty, mutta tahdon! Kyllä, tahdon! Tahdon olla mukana tässä lopunaikojen suuressa armeijassa, valtaamassa alaa pimeyden voimilta Hänen voimassaan ja Hänen johdollaan, yhdessä Muurinaukossa-rukousarmeijan kanssa!
Tulkoon Hänen valtakuntansa!
Ja Herra kuulee ja hymyilee. Näin on hyvä. Jos rukousarmeija rakentuisi omien mahdollisuuksiemme varaan, tulos jäisi kauas siitä, mitä Jumala tahtoo. Hän kokoaa omiaan nyt sellaiseen voimannäytökseen, että helvetin portit vapisevat.
Jumala tekee Suomessa syvää puhdistustyötään. Hän ravistelee nykyisiä rakenteita, hengellisiä ja yhteiskunnallisia. Samaan aikaan maasta jo versoaa uutta (katso tarkasti niin näet).
Kuinka monta kertaa olenkaan lukenut Raamatun kertomusta Israelin kansan lähdöstä Egyptistä! Jotain samankaltaista on ilmassa nyt. Suomen kansaa valmistetaan vapautukseen, samalla kun yhteiskuntaa, ”Egyptiä”, vaivataan monilla koettelemuksilla. Kuinka vähän Israelin kansa Egyptissä ymmärsikään, mistä on kyse. He tekivät mitä käskettiin, sivelivät ovenpielet iisopilla ja söivät paistetun karitsan kokonaisena lähtöyönä – ja tie vapauteen avautui.
Innostus nousee sisimmässäni – sama Jumala toimii tänäänkin! Ja hiljaa kuulen korvissani jälleen tutun äänen: ”Tämä ei riitä…”
Kuulemisiin!
Marita
Kolumni on julkaistu Christina-lehdessä 2/2019