Horjuvien perustusten päälle ei rukousmuuriakaan kannata rakentaa. Siunausta ei Suomelle kannata rukoilla kansan eläessä Jumalan tahdon vastaisesti. Silloin on rukoiltava, että Jumalasta tulee jälleen kansamme Herra, ja suostumme hänen tahtoonsa. Monenlaiset myllerrykset ja sekavuus koko yhteiskunnassa onkin ehkä Jumalan vetoapua – hän on viime aikoina sallinut vaiettujen ja vääristeltyjen asioiden tulla valoon, koskivat ne sitten historian tapahtumia tai johtoasemissa olevien ihmisten väärinkäytöksiä. Vaikka totuus vapauttaa, ei ole kuitenkaan helppoa luopua kunniakkaista uskomuksista vaikkapa Suomen sotien aikaisista tapahtumista. Emme ehkä olleetkaan se kirkasotsainen sankarikansa, mitä kuvaa noista ajoista on tähän asti tarjottu. Jumala horjuttaa itse rakennettua kansallista identiteettiämme. Kun osallistumme purkutöihin tekemällä parannusta, rakentuu hetkessä rukousmuurin vankka perustus: ”Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus” (1. Kor. 3:11). Alkaa uuden, Jumalan Suomelle antaman kansallisen identiteetin rakentaminen – rukouksin ja töin.
Kävimme mieheni kanssa muutama vuosi sitten Gdanskissa Puolassa. Siellä muisteltiin tuolloin, kuinka 80 vuotta sitten kaupungissa ”laivastovierailulla” ollut saksalainen taistelulaiva Schleswig-Holstein avasi tulen puolalaista varuskuntaa vastaan ja siten aloitti toisen maailmansodan. Maailmansodan museossa ja Stutthofin keskitysleirillä kaupungin ulkopuolella korostui puolalaisten asema sodan uhreina. Se on mitä suuremmassa määrin totta, mutta koimme, että puolalaistenkin identiteetti voi eheytyä vasta kun he ottavat koko vastuun osallisuudestaan holokaustiin. Kipu sydämissämme synnytti esirukousta Puolan ja koko Euroopan puolesta. Jumalan kutsusta kävimme vielä rukoilemassa rauhaa ja ennalleenasettamista Puolan ja Venäjän (Kaliningradin) rajalla.
Nehemian aikaankin muurin rakentamisessa syntyvän purkuroinan kantaminen väsytti (Neh 4:17) muurinrakentajia. He eivät silti hellittäneet. Emmehän hellitä mekään.
Työn raskaudesta ja muista vaikeuksista huolimatta Jerusalemin muurin rakentaminen sujui varsin nopeasti, valmista tuli 52 päivässä (Neh. 6:15).
Pyyhkäise siis hiki otsaltasi ja purkupöly silmistäsi. Jatketaan työtä entistä suuremmalla tarmolla. Valmista tulee pian ja juhlat voivat alkaa!
Terveiset rakennustyömaalta
Marita Rautio