Muutin viime kesänä Suomen kaakkoiskulmaan Virolahdelle lähelle Venäjän rajaa. Syksyllä Herra antoi täällä paikalliselle rukousystävälleni merkittävän ilmestyksen liittyen pelkoon.
Ystäväni luvalla jaan siitä, koska uskoakseni sillä on merkitystä laajemminkin.
Markuksen evankeliumin kertomuksessa (Mark. 4:35-41) opetuslapset lähtevät Jeesuksen kanssa ylittämään Gennesaretin järveä. Kesken matkan sää muuttuu kuitenkin huonoksi.
Ja nousi kova myrskytuuli, ja aallot syöksyivät venheeseen, niin että venhe jo täyttyi. Ja itse hän oli peräkeulassa ja nukkui nojaten päänaluseen. Ja he herättivät hänet ja sanoivat hänelle: ”Opettaja, etkö välitä siitä, että me hukumme?” Jeesus heräsi, käski tuulen ja aaltojen vaieta, ja järvi tyyntyi. Opetuslapset sanoivat: ”Kuka onkaan tämä, kun sekä tuuli että meri häntä tottelevat?”
Herra näytti rukousystävälleni, että Jeesuksen suvereeni valta yli myrskyn muutti opetuslasten hätääntymisen Herran peloksi. Se kosketti minua syvästi, ja jäin ihmettelemään sitä lisää.
”Miksi olette niin pelkureita? Kuinka teillä ei ole uskoa?”, Jeesus kysyi opetuslasten hätääntymistä ihmetellen. Jeesuksen tässä käyttämä sana ’pelkuri’ on kreikaksi DEILOS. Se tulee sanasta DEIDO, kauhu, joka odottaa että jotain pahaa tapahtuu.
Jos tällainen pelko alkaa ohjata ihmistä, se suuntaa ajatukset oman itsen ympärille kuten opetuslapsilla veneessä. Se saa pelkäämään sitä, mitä minulle käy ja toimimaan siitä käsin. Tällaisen pelon ohjaama ihminen on sitten Raamatun kielessä DEILOS, pelkuri.
Oman itsen ympärille käpertyvä hätääntyminen ja siitä käsin toimiminen voi elämässä tuntua jotenkin ihan normaalilta. Hätkähdyttävää on, miten toisin Raamattu siihen suhtautuu.
”Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema.” (Ilm. 21:8)
Tässä Ilmestyskirjan kohdassa Valtaistuimella Istuva käyttää tätä venematkalta tuttua sanaa ’pelkurit’ (DEILOS) hyvin vakavassa yhteydessä. Viimeistään tästä selviää, että pelkuri on vaarassa joutua iankaikkiseen eroon Jumalasta.
Oman itsen ympärille keskittyvä pelko ei siis ole Raamatussa harmiton tunne vaan näyttäytyy uskon vastakohtana. ”Miksi olette niin pelkureita? Kuinka teillä ei ole uskoa?” Jeesus kysyy veneessä opetuslapsilta.
Tällä venematkalla meille esitellään siis kaksi toisensa poissulkevaa pelkoa. Kun opetuslapset näkivät Jeesuksen tyynnyttävän myrskyn, heidän huomionsa kääntyi omasta itsestä Jeesukseen. Samalla heidän hätääntymisensä muuttui Herran peloksi. ”Kuka onkaan tämä, kun sekä tuuli että meri häntä tottelevat?” Jo Jesaja puhuu tästä: ”Sanokaa hätääntyneille sydämille: ’Olkaa lujat, älkää peljätkö. Katso, teidän Jumalanne! … Hän tulee ja pelastaa teidät.” (Jes. 35:4)
Näiden kahden pelon ero on lopulta hyvin yksinkertainen. Kyse on siitä, mihin kiinnitämme huomiomme. Kiinnitämmeko huomion itseemme vai kiinnitämmekö huomion Jeesukseen.
Jos kiinnitämme huomiomme Jeesukseen, olemme nopeasti sen äärellä, että Hänellä on kaikki valta. Herran pelko saa uskomaan ja luottamaan Jumalaan, Jeesukseen ja Sanan lupauksiin.
On myös suuri ero siinä, kummasta pelosta käsin rukoilemme. Omasta hätääntymisestä lähtevän rukouksen ytimessä on pelko siitä, miten minulle käy. Pahimmassa tapauksessa sitä siivittää vielä opetuslasten kaltainen epäilys siitä, että Jeesus ei välitä. Hätääntymisestä nousevalla rukouksella yritämme sitten rauhoittaa itseämme, tai pyrimme muuttamaan olosuhteita niin, ettei pelottaisi.
Kuten veneessä, Jeesus kuulee nämäkin rukoukset, koska hän välittää. Luottamus Jeesukseen kuitenkin puuttuu, sillä huomaamme hänen mahtavuutensa vasta kun myrsky tyyntyy.
Herran pelosta lähtevä rukous puolestaan kumpuaa Jeesuksen mahtavuuden ihailusta. Herran pelon rauhoittama rukoilija tietää olevansa samassa veneessä Jeesuksen kanssa, eikä siksi pelkää myrskyjä. Hän luottaa siihen, että Jeesukselle kaikki on mahdollista.
Herran pelon valtaama rukoilija ei säiky olosuhteiden edessä. Hän luottaa Jeesukseen myrskyssäkin, ja lepää veneessä Jeesuksen kanssa. Rukoukset nousevat sitten siitä levosta ja luottamuksesta käsin.
Nyt on aika vapautua oman itsen ympärillä pyörivästä hätääntymisestä Herran pelkoon. Rukoukseni on, että se voisi tapahtua hyvän sään aikana.
Mia Valkeakari