Tämä blogikirjoitukseni on muutaman vuoden takaa, mutta se tuntuu nyt ajankohtaisemmalta kuin koskaan. Herran työ Suomen kansassa on vielä kesken. Jatkakaamme siis rukousta Adolf Ernroothin ja Nehemian esimerkin mukaan.
’Niin me jatkoimme työtä, ja puolet väestä oli aseistettuna keihäillä aamunkoitosta aina siihen asti, kun tähdet tulivat näkyviin. ’Nehemia 4:15
Olin toukokuussa Jerusalemissa Kansojen marssilla. Yli 3000 kansojen edustajaa marssi antisemitismiä vastaan ja teki parannusta omien kansojensa puolesta historian vaietuista tapahtumista, joissa veljien veri vielä huutaa maasta sovitusta. Jumala vuodatti minunkin ylleni armon ja rukouksen hengen Suomen puolesta. Itku virtasi vuolaasti, ja valtaistuimelta virtasi samaan aikaan puhdistava vesi sydämeeni. Tiesin, että Suomelle on valmistettu sovitus ja tie vapauteen. Sitten Jumala näytti erityisen synnin, josta Suomen on irtisanouduttava selvästi: Lutherin antisemitistiset opetukset. Ilmestys osui arkaan paikkaan. Kaikki protestanttiset kirkkokunnat ovat Lutherin ”perillisiä”, ja Luther on osa suomalaista mielenmaisemaa myös niillä, jotka eivät usko Raamattuun.
Kuitenkin: rukoilemme ja odotamme Suomeen herätystä ja kyselemme, mikä viivyttää.
Nyt Jumala vastaa – tavalla, joka ei jätä ketään sivustakatsojaksi. Kun Jeesus puhutteli Ilmestyskirjan seurakuntia, hän kehui ensin niitä niiden hyvistä teoista, kestävyydestä, ensi rakkaudesta ja muusta. Ja sitten: ”…mutta sitä minä en sinussa hyväksy…”, ja kehotti parannukseen.
Näin Jeesus nytkin haluaa pestä Suomen puhtaaksi ja osoittaa tarkasti, mikä kohta kaipaa puhdistusta.
Muutamaa viikkoa myöhemmin olin Muurinaukossa-esirukousohjelman myötä Suomussalmella Raatteen tiellä, vanhan vartioaseman kupeessa olevalla rajapuomilla. Puomilta alkaa rajavyöhyke ja jonkun matkan päässä on Venäjän raja. Aiemmin Raatteen vartioasemalla toimineet rajavartijat kertoivat rajan vartioinnista, kestävyydestä ja valmiudesta tarttua toimeen kun vihollinen hyökkää. Talvisodan ja Raatteen tien taisteluiden alkaessa Suomen armeija oli huonosti varustettu ja koulutus kesken. Silti Raatteen tie on jäänyt historiaan voitokkaiden torjuntataistelujen ja suurten sotasaaliiden vuoksi. Monet näkivät sota-aikana enkeleitä vartioimassa tuota rajaa, ja useat uskovat ovat viime vuosinakin nähneet suuren vartioenkelin Suomussalmella.
Seisoessani Raatteen rajapuomin äärellä tunsin syvemmin kuin koskaan ennen: Tämä maa on puolustamisen arvoinen, ja sen ainoita puolustajia ovat suomalaiset, kuten kenraali Adolf Ernrooth aikanaan usein sanoi.
Kummassakin paikassa Jumala puhui vahvasti siitä, kuinka Hän uskollisesti kuljettanut kansoja kautta historian. Hänen kutsumansa vartijat ovat valvoneet ja valvovat yhä – toiset rukouksin rukousmuurilla, toiset maan fyysisillä rajoilla.
Nyt vartijoiden ääni huutaa edelleen erämaasta: ”Kääntykää ja tehkää parannus!”
Jumala kutsuu veljessopuun ja perheyhteyteen Hänen kanssaan – kuullaan Häntä!
Nähdään rukousmuurilla!