Siinain erämaa, 3500 vuotta sitten: Äiti kantaa lasta sylissään. Erämaan pöly tunkeutuu silmiin ja kuivaa kurkun. Jalkoja särkee, selkää polttaa. Jostain kuuluu hiljaista itkua. Joku yskii, toinen kulkee ilmeettömänä, äänettömänä eteenpäin.
Eilen rinnalla kulkenut isä, äiti, aviomies, vaimo tai lapsi ei ole enää siinä. Kaikki eivät nousseet yösijaltaan. Mutta matkaa on jatkettava. Jossain vaanivat ryöstelevät ja tappavat amalekilaiset. Matkan jatkaminen on ainoa mahdollisuus. Edessä odottaa turva, Luvattu Maa.
Äiti laskee lapsen sylistään. Hän oikaisee selkänsä. Hän huokaisee ja katsoo edessä näkyvää tulipatsasta. Ja rukoilee. Jumala on kanssamme. Hän pelasti meidät egyptiläisten sotajoukoilta. Hän jakoi meren. Meren! Me kuljemme Hänen kätensä suojissa kohti Luvattua Maata. Matka jatkuu, Hänen suojissa. Toivo täyttää sydämen. Ilo läikähtää kuin lentoon pyrähtävä kyyhkynen.
Etiopia ja Sudan, 1977-1991: Etiopiasta lähtee salaa tuhansia miehiä, naisia, lapsia ja vanhuksia. He pakkaavat mukaan ruokaa ja vettä, ylittävät rajan ja aloittavat vaarallisen aavikkomatkan. He marssivat yöllä ja kätkeytyvät päiviksi luoliin ja loukkoihin. Monet sairastuvat ja kuolevat. Ryhmien kimppuun hyökkää ryöväreitä, jotka ryöstävät ja tappavat. Joka aamu lasketaan kuolleiden ruumiit. Ne, jotka pääsevät Sudanin pakolaisleireille, joutuvat piilottamaan juutalaisen identiteettinsä.
Mutta äiti ei luovuta. Isä ei luovuta. Lapsi luottaa. Tulipatsas näkyy. Juutalaiset rukoilevat ihmettä, joka voisi viedä heidät Israelin maahan. Ja ihme tapahtuu.
Sisällissota riehui rajuimmillaan Etiopiassa. Mutta Jumala jakoi meren, jälleen kerran. Sodan osapuolet suostuivat tulitaukoon siksi aikaa, kunnes juutalaiset olisi viety Israeliin. Mikään sotiva maa maailmassa ei ikinä suostuisi tähän, ellei itse Israelin Pyhä ohjaisi tapahtumia.
Addis Abeban lentokentälle tuotiin 34 tunnin kuluessa 14 400 juutalaista. Operaation kuluessa tehtiin yksi maailmanennätys: El Alin Boeing 747 otti kyytiinsä 1 087 matkustajaa, mutta kun kone laskeutui, heitä oli 1088. Lennon aikana syntyi vauva. Kymmenet ja kymmenet Israelin koneet pyrähtivät kuin kyyhkyset kohti Israelia.
Suomi, 2023: Äiti rukoilee. Isä rukoilee. Perhettä, maan johtajia, koko kansakuntaa kannetaan rukouksin. Amalekilaiset ovat nakertaneet kansakunnan lakeja ja moraalia. Ryövärit vaanivat rajoilla ja niiden sisäpuolella. Mutta rukousarmeija luottaa ja jatkaa vaellustaan. Se katsoo tulipatsaaseen. Meillä on tehtävä ja paikkamme muurinaukossa. Rivit täyttyvät. Aukot umpeutuvat.
Matka jatkuu, Hänen suojissaan. Toivo täyttää sydämen. Ilo läikähtää kuin lentoon pyrähtävä kyyhkynen.
Markus Nurmesniemi, Muurinaukossa-rukousarmeija