KREIVIN OPISSA

Kävelen usein kotimaisemissa kreivi Gustaf Mauritz Armfeltin jalanjäljissä – tai ehkäpä oikeammin sanottuna hänen hevostensa kavioiden jäljissä. Kuljen kirkolta alkavaa koivukujaa, jonka alkupäässä on Armfeltin suurikokoinen patsas. Siinä penkillä on tilaa istuskella hänen seurassaan ja pohtia menneitä ja tulevia. Sitten matka jatkuu kartanolle pitkää, suoraa, hevosvaunujen mentävää, komein portein suljettua ajotietä peltojen ja joen välistä. Vaikuttavien kartanorakennusten jälkeen voi vielä jatkaa matkaa naapurikartanon yhtä komeihin maisemiin.

Mutta mitä tekemistä Armfeltillä on rukouksen kanssa? Hän ei historian kertoman mukaan ollut mitenkään hurskas mies.

Armfeltista kerrotaan näin: ”Armfelt johti 1800-luvun alussa Suomen asiain komiteaa Suomen ollessa Venäjän suuriruhtinaskunta. Hän kirjoitti Venäjän keisarille vuonna 1810 selonteon Suomen tilanteesta: ’Rauhamme ja menestyksemme riippuu siitä, että me rehellisesti ja täydellisesti muutumme suomalaisiksi’”. Armfeltia pidetään ensimmäisenä suomalaisuusohjelman laatijana. Elämänsä suurimpana tekona Armfelt itse piti Venäjälle aiemmin luovutettujen Viipurin läänin alueiden palauttamisen Suomen hallintaan.”

Kaikenlainen Jumalan mielisuosio Suomen maata ja kansaa kohtaan nousee siitä, että syvällisesti ymmärrämme Armfeltin ajatuksen, jota Raamattu vahvistaa: Kun Korkein jakoi kansoille perinnöt, kun hän erotteli ihmiset, hän määräsi kansojen rajat israelilaisten luvun mukaan. (5. Moos. 32:8). Suomen rajat ovat Jumalan piirtämiä, vaikka erilaiset historian vaiheet ja suomalaisten väärät ratkaisut ovatkin leikanneet alkuperäissuunnitelmasta osia pois.

Olla suomalainen rehellisesti ja täydellisesti. Siinä on haastetta tässä ajassa, jolloin elämisen malleja haetaan muista maista, ja kansoja yritetään ajaan yhteiseen formaattiin.

Jos Suomi ja suomalaisuus on vain kauppatavaraa, eteemme tuodaan valheellisia ”parempia” tarjouksia, joihin on helppo tarttua. Voi, kuinka kaipaan suomalaisissa samaa pioneerihenkeä kuin Israelissa ns. siirtokunnissa (oik. Juudea ja Samaria) asuvilla on. He tietävät paikkansa ja aikovat pysyä siellä monista uhkista ja vaaratekijöistä huolimatta.

On traagista, että monien asioiden arvo nähdään vasta, kun ne ovat uhan alla tai ne otetaan pois. Siksi kiitän Herraa, että maailmaa ravistelevat kriisit ovat saaneet monet suomalaiset viimein näkemään maamme arvon. Puolustamme perintöosuuttamme rukouksin. Esirukouksen määrä onkin lisääntynyt huimasti.

Armfelt ymmärsi rauhasta ja menestyksestä jotain hyvin syvällistä, ja haastaa meitä nyt rukoilemaan rohkeutta olla rehellisesti ja täydellisesti sitä mitä me Jumalan suunnitelman mukaan olemme. Rukoillaan myös samaa viisautta kansamme päättäjille. Nouskoon esiin samanlaisia suurmiehiä ja -naisia, joiden kunnia-asia on Suomen asia!

Taidanpa käydä seuraavalla kävelylenkilläni kiittämässä Gustaf Mauritzia viisaista sanoista!