Yksi Suomen talvisodan tunnetuimmista hahmoista on Simo Häyhä. Hän oli mestarillinen tarkk’ampuja sodan itärintamalla, vihollisten kauhu ja edelleen kansainvälisesti tunnettu ja tunnustettu sotasankari. Kun häntä kehuttiin hänen uskomattomista saavutuksistaan, hän vastasi lakonisesti: ”Mie tein mitä käskettiin”.
Samalta kaikuvat sanat voimme lukea Raamatussa evankeliumeista, kun Jeesus kehui sadanpäällikön uskoa, joka sanoi:
”Sillä minut itsenikin on määrätty käskyvallan alle, ja minulla on sotilaita alaisinani. Kun sanon yhdelle: ’Mene’, niin hän menee, ja toiselle: ’Tule’, niin hän tulee, tai palvelijalleni: ’Tee tämä’, niin hän tekee.” Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli häntä. Kääntyen väkijoukon puoleen, joka kulki hänen perässään, hän sanoi: ”Minä sanon teille: näin suurta uskoa en ole löytänyt edes Israelista.” ’
Luuk. 7:8-9
Näihin sanoihin tiivistyy armeijan – myös rukousarmeijan – sotilaan tehtävän helppous ja vaativuus. Helppoa, kun ei tarvitse ymmärtää Jumalan koko suunnitelmaa. Vain odottaa kunnes käsky tulee. Ja vaikeaa: totella käskyä, joka tulee toisen ihmisen kautta: Onko pakko totella? Tietääkö hän varmasti miten toimia?
Moni päätyy itse muokattuun ratkaisuun, kuten Frank Sinatra lauloi: ”I did it my way”.
Ei sitten ihme, jos taisteluissa ei tule sellaisia läpimurtoja ja voittoja, jotka Herra on valmistanut.
Meiltä ei odoteta ylisuurta taidollisuutta eikä vaadita asioita, joihin emme kykene.
Meiltä odotetaan sitä keskinäistä nöyryyttä ja yhteyden voimaa, josta Jeesus kehui sadanpäällikköä, ja jonka mukaan Simo Häyhä toimi.
Siinä on voiton avain.