Paluu tulevaisuuteen

Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu.  Ei ole mitään uutta auringon alla. Saarn. 1:9

Saarnajaan kirjan ensimmäinen luku kuulosti korvissani nuorempana lohduttomalta. Onko elämä vain vanhan lämmittelyä? Eikö uudelle sukupolvelle ole mitään oikeasti uutta odotettavissa? Emmekö tuokaan maailmaan jotain ennen kuulumatonta muutosta?

Kun ikää ja ymmärrystä on tullut lisää ;), näyttäytyvät saarnaajan sanat uudessa valossa.

Heprealainen ajattelu on syklistä, ja aikakäsitys poikkeaa meidän länsimaisesta lineaarisesta käsityksestämme. On sittenkin aika lohdullista, että tapahtumat kiertävät kulkuaan ja tarjoavat aina uusintakierroksen, tilaisuuden parantaa aiempaa suoritusta. Historiasta, ja varsinkin Raamatun historiasta, voi oppia paljon kun tavoittelee valoisampaa tulevaisuutta.

Pystytä itsellesi kivimerkkejä, aseta itsellesi tienviittoja, paina mieleesi tie, polku, jota olet kulkenut” (Jer. 31:21)

Traagista tosin on, että liian usein sama kehityskulku toistuu eikä kokemus opeta. Kerran opittua toimintamallia ei helpolla – eikä vaikealla – muuteta. Suomessa on ollut historian aikana enemmän herätyksen aikoja kuin useimmissa muissa maissa. Herätysten hedelmä on nyt kutistunut, vain pieni jäännös on jäljellä.

Uskallan silti ajatella, että tällä kertaa kaikki voi olla toisin. Näinä viimeisinä aikoina ei herätyksen airuina ole vain muutama ihminen. Jumala on kutsunut Suomessa kokonaisen rukoilijoiden armeijan. Siinä armeijassa jokainen on tärkeä osa Jumalan voittoisaa strategiaa. Vaikka pimeys peittää maan ja maailman meri kuohuu, nyt ei ole syytä luovuttaa tai hätäillä: pysymällä hiljaa te pelastutte, rauhallisuus ja luottamus on teidän väkevyytenne” (Jes. 30:15)

Juuri pimeyden keskellä eläville Jumala on antanut valtavat lupaukset. Monissa lautapeleissä tulee jossain pelilaudan ruudussa pysähdys, ja pelaajaa kehotetaan palaamaan lähtöruutuun. Aika ajoin kannattaa meidänkin pysähtyä ja palata. Lähtöruudussa näet pimeän kedon ja pienen ihmisjoukon yllä Herran kirkkauden ja kuulet sanoman: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” (Luuk. 2:8-14)

Muistat, että kaikki on jo valmistettu. Pidät vain oman paikkasi. Rauha laskeutuu sydämeen.

On jälleen hyvä jatkaa paluumatkaa tulevaisuuteen, kohti Jumalaa.