Sain rukoillessani kokea jotain siitä kaipauksesta, joka Isällä on lastensa, juutalaisen kansan puoleen, että he kääntyisivät ja uskoisivat Messiaaseensa. Sana, jonka Pyhä Henki nosti rukousvuorossani selkeästi, oli: “Minä kasvatin lapsia, sain heidät suuriksi, mutta he luopuivat minusta” (Jes 1:2)
Myös Paavali kirjoitti tuntevansa jatkuvaa tuskaa rukoillessaan veljiensä, israelilaisten puolesta; hän rukoili että he pelastuisivat. He, joille kuuluu lapsen asema ja kirkkaus ja liitot. He, joille Jumala antoi lain, lupaukset ja sääti jumalanpalveluksen. He, joista ovat kantaisät ja Kristus lihan puolesta. (Room 9:1-5). Paavali tiesi, että vaikka israelilaiset olivat langenneet, he eivät kuitenkaan lopullisesti jäisi lankeemukseensa (Room 11:11).
Jer 3:14 ja sitä seuraavien jakeiden äärellä rukoilin israelilaisten paluuta Jumalan yhteyteen. “Palatkaa, te luopiolapset sanoo Herra, sillä minä olen ottanut teidät omikseni.“ Tätä jaetta seuraa ihmeellisiä lupauksia: esimerkiksi se, että Herra noutaa heidät, yhden ainoankin kaupungista ja tuo heidät Siioniin. Hän lupaa antaa heille sydämensä mukaisia paimenia, jotka kaitsevat heitä ymmärtäväisesti. Jakeissa 19-25 on koskettavia sanoja siitä, miten Isä kaipaa lapsiaan, ja miten israelilaiset palaavat. “Minä ajattelin, että sinä kutsuisit minua isäksi etkä koskaan kääntyisi pois seuraamasta minua”. Sitten kuvataan, miten israelilaiset anovat itkien armoa, ja Jumala sanoo: “Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne.” Israelilaiset vastaavat: “Katso, me tulemme sinun luoksesi, sillä sinä olet Herra meidän Jumalamme.”
Tämän jälkeen käännyin rukoilemaan pakanakansojen puolesta, Suomen puolesta, sillä mekin olemme rikkoneet Herraa vastaan. Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen sanoma parannuksenteosta ja syntien anteeksiannosta tuli viedä kaikkiin kansoihin. Jumala oli ennen tätä antanut pakankansojen kulkea omia teitään mutta nyt kutsu parannukseen ja pelastukseen laajeni kaikkialle. Miten olemme Suomen kansana ottaneet tämän sanoman vastaan? Miten olemme suhtautuneet pyhiin kirjoituksiin, jotka meillä on suomen kielellä ollut käytettävissä vuosisatoja? Herra, armahda meitä, mekin olemme kapinallinen suku. Olemme luopuneet sinun asettamistasi terveellisistä rajoista perheen, avioliiton ja sukupuolen suhteen, olemme turmelleet sinun kuvasi meissä. Armahda meitä, kun emme edes näe eivätkä useimmat johtajamme kirkossa tai yhteiskunnassa näe, minne olemme menossa.
On siis todettava, että olemme kaikki, sekä juutalaiset että muut kansat synnin alla. Mutta se ihmeellinen asia on Room 3:23-24: “sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla, mutta saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.” Siinä on meidän toivomme. Jumalan armo on suurempi kuin syntimme, kun vaan synnistä hänen puoleensa käännymme.
Rukoillaan hengellistä heräämistä niin Israeliin kuin Suomeenkin.
– muistiinmerkinnyt Hanna Hakulinen