Paavali oli teltantekijä. Telttaa rakentaessaan uskon hänen miettineen Israelin telttailua erämaassa aikoinaan ja Aakanin kohtaloa. Kansa asui vuosia teltoissa, joita kuljetettiin ja pystytettiin vaellusreittien varrella. Teltan tuli pysyä pystyssä, tuli olla tarpeeksi tiivis hiekkamyrskyiltä, mutta tuulettua hyvin helteellä.
Aakan piti kätkönsä, jotain telttansa uumeniin, vaikka olisi ollut mahdollista ja aikaa tunnustaa, astua esiin alkuunsa. Olisiko hän pelastanut perheensä? Arpominen ja seulonta kestivät varmasti useamman kuukauden (Joos.7:16-19). Aakanilta tuskin puuttui mitään, oli kyse vain yhdestä himon katseesta: oli kaunista, kiiltävää, arvokasta. Ehkä hän kuvitteli voivansa käyttää niitä, kun asetutaan asumaan, saadaan oma talo, rauha ja voi rikastua. Missä ja miten varastettua tavaraa voisi käyttää, niin ettei niitä tunnisteta eikä kukaan tiedä?
Jumala sanoi, etteivät he kestä, jos jollakin on kirottua hallussa. Yhdelläkään! (Joos7:11-12) Aakan tuhoutui, ja perhe myös. Yhden ihmisen virhe ja tottelemattomuus tuhosi kansaa. Yhden miehen himon takia! Taistelussa kuoli 36 sotilasta (Joos.7:5). Ja Joosuan epäili Jumalan lupausta!
Teltta-sanaa käytetään joskus puhuttaessa ihmisen sydämestä, mielestä, sisäisestä salatusta elämästä. Voidaan siis myös kysyä, mitä sydämeemme kätkeytyy tai mitä sinne voi piilottaa. Luulemme, että on tarpeeksi piilo; sitähän ei muut näe, se on tiettyjen peitteiden alla. Voimme esitellä kaunista telttakangastamme. Sisällä olevat peitteet voivat olla esteenä ilmanvaihdolle, sen tuntee, voi olla tukalaa, ahdasta, ainakin joku kumma haju. Tiedät tietysti, että se on ”vieraan kulttuurin kaunis sinearilainen viitta”, mukana tullut jostain joskus. Se vaivaa.
* Tee avaraksi telttasi sija, levennettäköön sinun majojesi seinien kangas. Älä säästele! Pidennä telttaköytesi ja vahvista vaarnasi. Sillä sinä olet leviävä oikealle ja vasemmalle, sinun jälkeläisesi ottavat omiksensa kansat ja tekevät autiot kaupungit asutuiksi. – Älä pelkää, sillä et sinä häpeään joudu; Jes.54:2-3
Jumala antaa kutsun, kehottaa pidentämään teltan köysiä, on siirrettävä vaarnatappeja ja avattava teltan seiniä, laajennuttava. Pitäisi tuulettaakin. Jumala kehottaa laajentamaan sydämen ahdasta tilaa. Odotuksena levittäytyä oikealle ja vasemmalle, paljastua, kasvaa, pois ahtaudesta. Raamatunkohta yllyttää tähän! On luvassa jotain suurempaa.
– Etkö voi? Kun piilottelet jotain peitteitten alla, et voi avata seiniäkään. Pelkäätkö, että häpeä näkyy.
Monella meillä on näitä piiloja, ja millaisilla peitteillä niitä varjelemme. Voidaan vedota johonkin oikeuteen omistaa tai luvan saaneena pitää jotain itsellä, kirottua, Jumalan suurennuslasin alla olevaa. Sen tunnistaa siitä, että se vaivaa. Entä onko yhteiskunnan pahoinvoinnille yksi syy, että yhdellä uskovalla on telttansa pohjalla jotain, joka estää Jumalaa olemasta taisteluissamme mukana? Miksi me koemme niin monia tappioita kristinuskon taistelukentillä?
* Ja jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa; tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia, niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa. 1.Kor.12:25-27 * …päämiehet seisoivat kaikkien niiden juutalaisten takana, jotka rakensivat muurilla. Nekin, jotka kantoivat taakkoja ja kuljettivat kuormia, tekivät toisella kädellänsä työtä ja toisessa pitivät keihästä. Ja rakentajilla oli kullakin miekka sidottuna vyöllensä heidän rakentaessaan; Neh.4: 16-18
Paavali näki tämän ongelman huolissaan. Paavali kehottaa kantamaan toistemme taakkoja, olla rinnalla. Me ajattelemme osoittavamme toiselle empatiaa, lupaamme rukoilla joskus. Emme mieti, miten itse olemme vaikuttamassa omalla toiminnalla yhteisömme tilaan. Emmehän kuitenkaan halua olla Aakaneitten kivittäjiä?
Tunnustamalla muuttuu tappio toivon oveksi. Jeesus on ovemme: on lupaus siitä. Jumala kutsuu palaamaan lepoon ja laajentamaan sydämen ahtautta, Pyhän tuulen raikkauteen. Meillä on sanat ”älä pelkää”.
…Aakorin laakso karjan lepopaikkana minun kansallani, joka minua etsii. Jes.65:10
…Aakorin laakson toivon oveksi, ja hän on oleva siellä kuuliainen… Hoos.2:15