Olin lähdössä kauppaan työntäyteisen päivän jälkeen. Vaikka olin väsynyt tai oikeastaan koska olin väsynyt, päätin kuitenkin kiertää läheisen metsän poikki ja rukoilla hetken siellä kävellen. Koska oli Hämeen rukousviikko, tarkistin rukouskalenterin ja huomasin, että seuraavan tunnin muurinaukossa ei ollut ketään. Niinpä muutin suunnitelmiani ja asetuin muurinaukkoon.
Aluksi ajatukseni harhailivat vielä päivän töihin, joten pyysin Jumalaa johdattamaan minua rukoukseen. Aloitin rukoilemalla Isä meidän -rukouksen. Jatkoin rukousta ja hetken päästä mieleeni tuli vahvasti ”ilo herrassa on meidän väkevyytemme”. Luin koko Nehemian kirjan kahdeksannen luvun, jossa kansa kokoontuu Vesiportin edustalle kuulemaan ja oppimaan Jumalan sanaa. Sanan kuultuaan kansa itki:
Nehemia 8:9 ”Nehemia, maaherra, ja pappi Esra, kirjanoppinut, ja leeviläiset, jotka opettivat kansaa, sanoivat kaikelle kansalle: ”Tämä päivä on pyhitetty Herralle, teidän Jumalallenne, älkää murehtiko älkääkä itkekö”. Sillä kaikki kansa itki, kun he kuulivat lain sanat.”
Minua luku puhutteli kuuliaisuudesta Jumalalle eli sanan kuulemisesta ja sen mukaan elämisestä omassa arjessa.
Luukas 8:21 Mutta hän vastasi: »Minun äitini ja veljeni ovat nämä, jotka kuulevat Jumalan sanan ja tekevät sen mukaan.»
Jäin erityisesti miettimään, mikä tuossa luvussa on Vesiportin merkitys. Jo maaliskuussa 2022 Jumala puhui minulle muurinaukossa rukousvuorossa Jerusalemin porteista. Viime vuonna muurinaukossa-rukoilijat saivat sanan rukoilla vesilähteiden puolesta (kts. https://muurinaukossa.tv7.fi/uutta/ ). Ehkä tämän Raamatun kappaleen esille nouseminen vahvistaa rukousaiheen tärkeyttä. Meidän tulee rukoilla ”vesiporttien” puolesta ja vallata ne Jeesukselle, jotta meillä on tulevaisuudessakin juomavettä saatavilla.
Tätä pohtiessani olin kävellyt päämäärättömästi, kunnes huomasin, että tulin lammen rannalle, kauniin lammen, jonka olemassaolosta en tiennyt. Silloin mielessäni pulppusi psalmi 23:2-3 sanat:
”Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden”
Vielä tärkeämpää kuin se, että Jumala voi turvata meidän särkyvät vesisäiliömme, on se, että hän on elävä vesi. Voimme tulla hänen luokseen ja hän virvoittaa väsyneen. Jumala johdattaa meitä ihan tavallisen arjenkin keskellä – aivan yllättäen, kun vain annamme siihen mahdollisuuden.
Johannes 7: 37-39 ”Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: »Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.» Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu.”
Elina Rahkola