Muurinaukossa rukoillessani silmieni eteen tuli kertomus Joosuan kirjasta ja samassa yhteydessä esiin nousi myös vuosien takaa saamaani opetusta siitä miten Israel erämaavaelluksen jälkeen ylitti Jordanin luvattuun maahan. Myös siitä nousi ajatuksia kuinka Jumala käsittelee meidän salaisia syntejämme. Jumala on täysin sama tänä päivänä, Hän on Pyhä, ei Hän muutu.
Kun Israel ylitti Jordan virran Joosuan johdolla luvattuun maahan, Jordan tulvi yli äyräittensä. Kansan tuli pyhittäytyä ja seurata pappien kantamaa liitonarkkua näköyhteyden päässä. Liitonarkku kuvaa Kristusta. Herran sana oli: ”olkoon noin kahdentuhannen kyynärän välimatka teidän ja sen välillä – älkää menkö sitä lähelle – että tietäisitte tien, jota teidän on käytävä, sillä te ette ole ennen kulkeneet sitä tietä” (Joos. 3:4).
Kun pappien jalat astuivat Jordanin rantaveteen, vedet Jordanista valuivat kuolleeseen mereen, eivät vain Jerikon kohdalta, vaan kaukaa pohjoisesta Aadam nimisen kaupungin kohdalta saakka. Liitonarkkua kantavat papit seisahtuivat joen keskelle ja kansa ylitti Jordanin kuivaa maata myöden. Herran sanan mukaan Jordanin keskeltä otettiin jokaista Israelin sukukuntaa kohti muistokivi, joka pystytettiin yöpymispaikkaan luvatun maan puolelle. Joosua pystytti muistokivet myös keskelle Jordania. Kun liitonarkkua kantavat papit astuivat ylös Jordanista, Jordanin vesi palasi ja juoksi jälleen yli äyräittensä (Joos.3:3-17). Kansa ympärileikattiin ja Herra sanoi: ”Tänä päivänä minä olen vierittänyt teidän päältänne Egyptin häväistyksen” (Joos. 5:6-9).
Uudessa liitossa: ”oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta” (Room. 2:29).
Eikö tämä kuvaa Kristuksen täydellistä suurta sovitusta ja sen vastaanottamista, sydänten ympärileikkausta ja Aadamista saakka olleen synnin kirouksen poisottamista? Kuoleman ja kirouksen vedet valuivat pohjoisesta Aadam -nimisestä kapungista saakka etelään Kuolleeseen mereen.
Sen kaltainen Jumalan huolenpito, jota Israel koki erämaassa, päättyi luvatussa maassa. Mannan tulo loppui – oli syötävä luvatun maan antimia ja hedelmää, mikä merkitsi vaivannäköä, jonka Jumala lupasi siunata. Maa oli valloitettava askel askeleelta Jumalan lupaukseen luottaen: ”Jokaisen paikan, johon te jalkanne astutte, minä annan teille,” (Joos. 1:3).
Joosua näki edessään miehen paljastettu miekka kädessään ja kysyi häneltä: ”Oletko sinä meikäläisiä, vai vihollisiamme”. Mies vastasi kysymykseen ”en” sitten Hän ilmoitti olevansa ”Herran sotajoukkojen päällikkö” (Joos.5:13). Herra ei ilmoittautunut liittyäkseen Israelin armeijaan ja seuratakseen sitä taisteluihin, vaan Israelin tuli liittyä Herraan ja seurata Häntä, joka antaa voiton. Herra sanoi Joosualle: ”Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.”
Herra antoi suuren voiton, Jerikon kaupungin valtaamisen. Vastassa oli pieni Ain kaupunki, jonka valloittamisessa epäonnistuttiin. Joosua makasi kasvoillaan maassa ja syytti Jumalaa: ”Voi, Herra, Herra, minkä tähden toit tämän kansan Jordanin yli antaaksesi meidät amorilaisten käsiin ja tuhotaksesi meidät?”
Herra sanoi Joosualle: ”Nouse! Miksi makaat kasvoillasi? Israel on tehnyt syntiä – he ovat rikkoneet liiton, varastaneet ja valhetelleet – sen tähden he eivät voi kestää vihollistensa edessä – kunnes poistatte keskuudestanne tuhon omaksi vihityn” (Joos. 7:1-12).
Joosua käski kansan pyhittäytyä ja alkoi arpaa heittämällä etsiä syyllistä. Etsintä täytyi kestää huomattavan ajan ennen kuin päädyttiin yhteen henki-löön, Aakan Karmin poikaan, joka oli ottanut tuhon omaksi vihittyä ja kätkenyt ne maahan teltassaan. Etsinnän aikana Akan Karmin poika olisi voinut tunnustaa syntinsä ja saada sovituksen tuomalla Herralle vikauhrin synti- ja vikauhrilain mukaan (3 Ms.4.), mutta hän ei tehnyt sitä ja jäi lopulta kiinni.
Tuomio pantiin täytäntöön. Aakan Karmin poika, koko hänen perheensä, poikansa, tyttärensä, karjansa, aasinsa, lampaansa ja kaikki mitä hän omisti vietiin Aakorin laaksoon. Heidät kivitettiin kuoliaaksi ja poltettiin tulessa. Israel kasasi hänen päällensä suuren kiviröykkiön, joka on olemassa vielä tänäkin päivänä; ja niin Herra lauhtui vihansa hehkusta (Joos. 7:12-26).
Jeesus Kristus tuomittiin Jumalan vihan hirvittävällä tuomiolla, joka pantiin käytäntöön Aakorin laaksossa, Golgatalla, että me syntiset voisimme vapautua ja saada anteeksi tunnustamalla myös salaiset syntimme. Golgatan kiviröykkiö on voimassa ja todisteena siitä vielä tänäkin päivänä.
Aakan Karmin pojan tuomio kosketti koko hänen perhekuntaansa ja omaisuuttaan. Sen mukaan Jeesuksen Kristuksen sovituksen ja lunastuksen kautta me voimme omistaa ja uskoa itsemme ja koko perhekuntamme pelastukseen, kuin myös taloutemme Hänen huolen-pitoonsa ja siunaukseensa.
Myöhemmin Raamattu viittaa ihanalla tavalla Aakorin laaksoon:
”Ja Saaron on oleva lammasten laitumena ja Aakorin laakso karjan lepopaikkana minun kansallani, joka minua etsii” (Jes. 65:10).
Minä annan hänelle sieltä alkaen hänen viinimäkensä ynnä Aakorin laakson toivon oveksi, ja hän on oleva siellä kuuliainen niinkuin nuoruutensa päivinä, niinkuin sinä päivänä, jona hän Egyptin maasta läksi (Hoos. 2:15).
Raamattu kehottaa:
Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä (1 Joh. 1:9).
”Käykäämme sen tähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan” (Heb.4:16).
Mauri Vilponen